C.S.I. ostettiin veljen kanssa puoliksi, täydentämään kokoelmaa. On noista jaksoista noin puolet sellaisia, mitä en ole nähnyt vielä. Kasassa sitten kauset 2-6 oudosti. :D
Heisei Ishinin mini albumia tuli vähän odoteltuakin. Bändi on eniten minuun iskenyt Under Code Productions-suojatti, mutta kai tänne ennenkin esitellyt ostoksiani bändiltä. Taku on ehdottomasti yksi suosikkilaulajistani äänensä puolesta, en sanoisi sitä varsinaisen hienoksi, mutta koukuttavaksi kyllä. Kappaleista voisin suositella esimerkiksi THE BUTTERFLY, joka on syysta tai toisesta taas laitettu tälle Shelter-singlen lisäksi. Tällä kertaa ostin jopa vain yhden version. Joulukuussa ilmestyy taas seuraava mini albumi, 美しき鼓動. Utsukushiki kudou? Kuitenkin. Kirjoitin tässä taannoin esittelyn bändistä Japsirokkiin, ja sen voi lukea täältä.
Яe:sK & Ends∞Infinity -yhteissingle oli vähän hetken mielijohde-ostos, mutta en nyt sanoisi katuvanikaan. Яe:sKin esittelin vähän jo tässä merkinnässä, mutta Ends∞Infinitysta en osaa nyt tähän hätään sanoa kuin, että tutustuin samoihin aikoihin kuin edelliseenkin. Sekä Reon (Яe:sK) että Asukan (ends) äänet miellyttävät korvaani, vaikka kappaleet muuten ei yllä aiemmin kuultujen yli. Tulipa alennuskuponki käytettyä hyvin taas.
DOGinTheパラレルワールドオーケストラ on uusin rakkauteni. Oshare keistä kuulee melkein hämmentävän paljon pahaa, itse en tajua mitä vikaa siinä on. Ei, en pidä noin puolistakaan bändeistä, mutta niin se on vähän jokaisen tyylin kanssa. Epämiellyttäviä laulajia löytyy kaikkialta. Harun ääni on itseasiassa jännä - pidän siitä hirveästi, toisin kuin jossain aiemman bändin order maden biisissä. Ulkonäöllisesti bändi muistuttaa vähän Zoroa muuten, eikö?
En nyt millään jaksa miettiä mikä olisi muka yksi hyvä suositeltava biisi, niin laitan vain kuvan. Lempparibiisejä on kuitenkin Rainy rain,声-voicE-, ハルシオンキャンディ (Halcion Candy), 参千世界-夜と音- (Sanzen Sekai -Yoru to Oto-) ja コラン (Koran).
Tahtoisin niin juuri julkaistun mini albumin, mutta ei auta itku. Veljen rahoilla tosin tilasin itselleni joululahjaksi Nightmaren 2010 kalenterin ja 【_Vani;lla】n DVD:n. Olen ihana sisko siis ja odotan noita ehkä hieman.
Petyin tässä hirveästi, kun UnsraWin EU-kiertueaikatauluissaei ollut Suomea, ja kyse oli kuulemma Suomen promoottorista. Huolestuttavaa, että UnsraWia pidetään liian pienenä bändinä Suomeen. Adressiin tuli kuitenkin päälle kolmesataa nimeä, näkee siis miten käy. Olisi kiva, jos tulisi, odotin bändiä jo Suomeen ennen Yuukin sairastumista veljen kanssa - meillä oli jo alustava suunnitelma mennä katsomaan bändiä Japaniin ensi kesänä muutenkin, kyllä.
Mitä muuta... Kotiteollisuuden keikan kanssa kävi vähän hassusti, joten raporttia ei ole tulossa.
Pari muuta hyvää uutta löytöä DOGin lisäksi pitää vielä lisätä kai tähän.
Torstai 12. marraskuuta kello 21:00, Nosturin Ravintola Alakerta käsitti Metalheimin synttäribileet, pääesiintyjänä Profane Omen, ja pitihän sitä mennä tuijottamaan. Tilaisuus oli ehdottoman alkoholipitoinen ja akustinen - mitään järkevää en pysty muodostamaan illasta.
Rantauduimme vähän yhdeksän jälkeen, missä vaiheessa mahdollisuudet päästä istumaan oli olemattomat. Tunnin odoteltua, tuttujen kanssa juteltuamme ja menoa ihmeteltyämme saimme lavalle Kiuaksen Iljan ja muistaakseni Mikon. Läppä muuttui sitä p*sk*mmaksi mitä enemmän kaksikko joi väliin jätettyjä oluita, mutta olihan se melkein loppuun asti ihan viihdyttävää. Kiuas MySpace on pakko mainostaa tässä, nyt kun kuuntelen sieltä, niin ihan hyvää metallia. Tykkäsin akustisista vedoista myös.
Hetken taas odoteltuamme lavalle tuli vihdoin Profane Omen, joka on siis yksi suosikkiyhtyeistäni. Akustisena kappaleista ei saa ihan samaa fiilistä irti, mutta välispiikit ja kappalelista kuitenkin miellytti. En edelleenkään tiedä, pidänkö Learning to diesta niin nopeana, mutta hitaana juuri mikään ei olisikaan kai muuttunut. FMH oli random veto, mutta Damaged Justice ja Wild Child toimi mielestäni todella hyvin. Plussaa myös naislaulajalle, Suvi Krohn(?), jonka ääni sopi hyvin yhteen Julesin kanssa.
Vaikka en tiedä, pidänkö, ei tämä pahakaan ole.
Hirveästi houkuttaisi myös Lahden keikka, mutta taitaapi jäädä koulun ja rahan takia. Dimebagiin taivuin jo kavereiden painostuksesta.
ps. Antti on mun sankari.
Stuff? Stuff indeed. Crack-keikkaraporttien trilogia on nyt päätöksessään tältä erää. Oikeasti vähän nolottaa, miten huonot raportit olen vääntänyt väsymyksestä huolimatta. Nyt sain näin pitkää lähinnä rentouttavan viikonlopun ansiosta. Vaikka söin ihan liikaa, uskomattoman hyviä muffinsseja (panda-valkosuklaata ja pakastemustikoita ♥) ja kiinalaisen noutopöydästä... Uh. Ensi viikolla Turussa Kotiteollisuus - joka siis on puhtaasti random veto, mutta pitää kai nähdä niitäkin vuosien satunnaiskuuntelun jälkeen - ja Dimebag Beyonbd Forever houkuttais jo nyt silleen heti, kiitos. Levyostoksetkin on jäänyt tältä kuulta, kohta pitäisi saada vähän omnomia. Näkee sitten mitä ~
Yksi asia, jota on tähän vielä ihmeteltävä, on Gackton uusi tuotanto. Luin Nightmaren kotisivuilta, että Ni~ya esiintyisi Gackton musiikkivideolla. Ilmeisesti sitten myös D'espairsRayn Tsukasa, DuelJewelin Shun ja GacktJOBin You. Kuulostaa mielenkiintoiselta ja vähän pelottaa - koko ajan nimenomaan mainitaan "musiikkivideolla roolin esittämisestä", vaikka Gackt OHP:lla aiempi joukkio mainitaan soittimiensa kanssa. Joulukuun alussa nähdään onneksi, mitä se tarkoittaa käytännössä. Jännä juttu joka tapauksessa on - ainakin kun ottaa, miten paljon pidän Nightmaresta ja D'espairsRaysta molemmista. (Omistan tosin myös Shock Jam-CD:n ja photobookin, jolla on Nightmare + D'espairsRay + Shulla, eli ainakin menneinä vuosina olivat tekemissä myös.) Tapauksen ja kaverin kanssa keskustelun ansiosta päädyin kuuntelemaan uudempia kappaleita. Rakastan edelleen Gackton ääntä, mutta en varsinaisesti koe singlejen tarjoavan mitään ihmeellistä. Obvilious on kuitenkin pakko mainita nyt hienona kappaleena.
Ja taas kukkaruukkuun hypäten, pakko lisätä vielä toinen YouTube-video tähän.
♥
Ei muuta. Ostos- ja Kotiteollisuus-postaukseen asti.
abingdon boys school European Tour aika: 4.11.2009 ovet 18:00, show 19:30 paikka: Tavastia
Joskus, kun japanilainen rock oli vielä uutta ja ihmeellistä itselleni, popitin T.M.Revolutionia. Uusien löytäjen myötä se on jännyt aika satunnaiseen nostalgisointiin, mutta a.b.s.:ia kuuntelin ainakin viime keväänä paljon. Ilmoitus Euroopan kiertueesta oli aika wtf-kokemus, muuten. Takanori Suomessa oli absurdi ajatus edelleen. Suunnistin paikalle ehkä puoli viiden aikaan, kävin ostamassa lipun ja juttelin joidenkin tuttujen kanssa. Vakuutuin enemmän siitä, että a.b.s. on sukupolvijuttu, koska porukkaa tuntui olevan yllättävän vähän. Jonotin sisälle lopulta. Pöydän tavarat vaikuttivat kerrankin muuten sopivan hintaisilta - suunnittelin levyn ostoa, mutta päätin vähän lykätä, etten rikkoisi sitä keikan aikana. Pääsin portaille ja aloin katua iPodin jättämistä narikkaan. Yksin oli taas tylsää hengata, kun puhelimen akku ei meinannut kestää pelaamista. Mielenkiintoisimmat jumputukset odotellessa, muuten.
Tunti kului siis hitaasti, mutta bändi tuli edes ajallaan lavalle. Ei mitään hajua muista kuin Takanorista, mutta yllättyi sitäkin miten pieni kyseinen herra oli. Miehen innokkuus ja iloisuus oli muutenkin hirveän tarttuvaa ja nautin hirveästi esiintymisestä. Kappaleista en tunnistanut kuin stay away ja Lost Reasonin kunnolla, ainakaan niin että nyt mieleen tulisi, mutta ei se häirinnyt. From Dusk Till Dawn kuulosti hyvältä ja odotan singleä nyt aika paljon. Kaiken kaikkiaan keikasta jäi parhaiten mieleen bändin esiintyminen - varsinkin Takanorin - ja MC:t. Englanti ja suomi taittui ihan hyvin mielestäni. A.b.s. todellakin saa pitää lupauksensa, että tulee takaisin.
Kansa oli tehnyt suhteellisen siistiä jälkeä, joten en saanutkaan enää haluamaani levyä encoren aikaan, mutta hyvä fiilis jäi silti.
Anteeksi, tästä tuli nyt harvinaisen pikainen tiivistelmä viikonlopusta.
Lauantaina oli vaikeaa löytää paikka alunperin. Kyllä, olen helsinkiläinen, mutta ei se tarkoita, että täällä liikkua osaisin. Löysin lopulta paikalle ("täällä on voimalaitos, mut voimala.... aa tuolla on populaa!") ja huvitin itseäni lynchin huudatuksella ja jonosysteemeille nauramalla. Ah, pääsin sisälle hyvin kuitenkin, jonotin taas heti keikkakamapöydälle paniikkikohtauksen partailla ihmismäärän takia ja sain ostettua SCREW'n kassin + sain nimikirjoituslipun. Kiertelin, seurasin vistlipin Q&A:n ja treffasin kaveria pihalla, kunnes tultiin seuraamaan puolittain muotibloggausta - mistä ei jo äänentoiston kautta saanut mitään irti - ja vielä Aiclen. Omenamies oli hauska. Meinasin vielä mennä kuuntelemaan JE-paneelia, mutta jonkin aikaa siellä oltuani kaveri ilmoitti heidän lähtevän syömään, joten kipitän perässä.
Itseä kiinnostavaa ohjelmaa olisi siis ollut, mutta kun en yksin innostunut enää kauheasti hengaamaan, ei auttanut kuin luovuttaa conin suhteen.
Illan keikka oli vähän ristiriitainen kokemus. Ensinnäkin, olin ensimmäistä kertaa liikenteessä yksin. Säädin narikkalapun kanssa, tajusin suht myöhään pääsyn ylös ja siellä sain suht huonon paikan siis. Näin kuitenkin lavalle ja siinä missä kaikki oma säätäminen ahdisti, niin bändi piristi. Rakastuin esim. basistiin ihan hirveästi, muistutti Sadien Mizukia. Olin itkeä verta, kun paljastui Yuutoksi. Fanservice, suosikkikappaleet + Kazukin ylös parvelle lentänyt viuhka kuitenkin viihdytti ja sinänsä keikasta jäi hyvä mieli.
Sunnuntaina tulin taas paikalle yksin, vähän ennen SCREW'n Q&A:ta - en oikeastaan jaksanut nousta aiemmin. Naurettuani sille suunnistin nimmarijonoon, hain nimmarit ja poistuin paikalta - ei ollut kauheasti intoa muuhun. Jätkien tapaaminen kasvotusten oli kyllä jees, Yuuton Doraemon-imitaatio ja Manabun hymy. Hain ruokaa, säädin jo matkalla ja päädyin jonottamaan keikalle kaverin kaverin kanssa. Tällä kertaa suunnistin heti ylös, sain hyvän paikan kaiteen luota ja nautin ihanasta odottelusta. Backgammonia, kunnes akku meinasi loppua. Aicle oli vähintään mielenkiintoinen tapaus - en vieläkään ole varma pidinkö, mutta ainakin jäi mieleen. vistlip oli omalta osaltani odotetuin illalta, ja myös se mistä pidin eniten. Bändin luonteva esiintyminen ja iloisuus teki vaikutuksen. Ja kyllä, fanservice ja rakkaudentunnustukset oli söpöjä. O-zone ja alone myös - vannoin itselleni, että ostan uuden albumin joulukuussa. Yksinkertaisesti ihana bändi♥ Dion olen nähnyt aiemminkin, mutta pidänkin lähinnä livenä. Mikaru vakuutti taas ääneellään, yksinkertaisesti hurr. Encoreen asti jaksoin ylhäällä, sitten hain vesipullon ja menin alas seuraamaan ja moshaamaan vähän lisää. Keikasta jäi hirveän hyvä mieli, en edes säätänyt narikan kanssa enää, vaikka yksin hengasin.
Con meni siis vähän ohitse, mutta tulipa bändit nähtyä edes.
